Isäntänä.

Olen saanut toimia ylpeänä isäntänä jylhässä kämpässäni nyt pariin otteeseen. Eilen illalla vierailulla kävi tutorini Victoria, jonka kanssa kävimme läpi Pietarin karttaa ja tuhosimme pari palaa paikallista suklaata, joka vetää vertoja Fazerin siniselle 0,3 prosenttisesti.

Vartti sitten Korablestroitelei 34:sta (kai se noin kirjoitetaan) irtaantui herra Boris Mihailovits, päällikkö setä johon tutustuin kesällä Puolassa. Boriksen avulla kävin ostamassa kortin parvekkeeni alla olevalle kuntosalille, jossa on huikean laitevalikoiman lisäksi sauna ja uima-altaat. Hintaa puolen vuoden kortille kertyi 13800 ruplaa, eli n. 330 euroa. Kovasti kirpaisi, mutta nyt on ainakin pakko käydä. Kesällä menee yli 200kg penkistä.;)

Olen listannut muutamia juttuja, joita tänne suuntaavan kannattaa tietää:
-Victoria kertoi, että kannattaa olla varuillaan kadulla. Nationalistit saattavat käydä kimppuun. Eli hesarin Nyt-liitteen varsin vaikuttava juttu on jo ehtinyt tännekin.:)
-Bussiaikatauluista kysyessäni sama kaveri kehotti unohtamaan aikataulut. Nyt ollaan Venäjällä, jossa aikatauluilla ei ole mitään merkitystä.
-Kananmuniin ja leipiin on merkattu pakkauspäivä, jogurtteihin taas parasta ennen-päiväys.
-Vettä ei kannata juoda hanasta. Väri on lähellä Pommacia ja tuoksu kuin uudenvuoden kissanpierussa.
-Asunnonvartijamummolle kannattaa sanoa "dobre vezer" väsymättä. Kyllä se vastaus tulee sieltä vielä! Nykyään irtoaa hymykin.

Printtasin Kaj Stenvallin ankkamaalauksen päälle kuvan Putinista. Boris oli ihmeissään, ja jouduin tunnustamaan teon vitsiksi. Herra pääministeri katselee nytkin niskaani jäätävillä silmillään.

Ensimäiset päivät Pietarissa ovat olleet täynnä huikeita kokemuksia ja seikkailuja, ja nyt ei puhuta mistään kalliokiipeilystä tai avaruusmatkailusta. Tuntuu uskomattomalta elellä ja seurata ihmisten eloa tässä ristiriitojen ja vastakohtien valtiossa. Valvontakameroiden keskellä kirjoittaen, Henkka.

Nevskij Prospektilta Strastvujte!

26h Pietarissa takana, ja nyt on aika paivittaa ensimmaiset tunnelmat.

Kamppa on aivan loistava. Tilaa on vaikka pienelle perheelle, ja kaikenmaailman jylhien lisavarusteiden listalla komeilevat mm. parveke ja kylpyamme. Kahdella lukolla varmistettu ulko-ovi on rautaa, joten mafian miehet pysyvat ovisilman takana.:D

Fakta on niin, etta pelkka arkirutiineista selviytyminen taalla on yhta seikkalua. Nyt on voittajafiilis, silla olen onnistunut tayttamaan jaakaapin, tilaamaan lounaan pienessa paikallisravintolassa, avaamaan kannykkaliittyman, ostamaan metrokortin ja hankkimaan kaupungin kartan. Asiat ovat hoituneet muutamia venajankielisia lauseenpatkia, englannin sanoja ja viittomakielta kayttaen. Pari kertaa olen pyytanyt apua paikallisilta, joista mainittakoon nuori mies seka kaksi viiltavan kaunista pietarilaistyttoa Nevskin metroasemalla. Ilman heita yrittaisin varmaan edelleen saada lasiseinan takana istuvaa mummoa ymmartamaan, etta tarvitsen matkakortin kuukaudeksi ilman mitaan rajoitusta.

Saan todennakoisesti netin kampalle huomenna. Sen jalkeen voin taas kirjoittaa kayttaen ae:ta ja oe:ta.:D Paka!

3h lähtöön!

Makoilen makuupussin päällä melkein autiossa kämpässä, joka kiiltää kuin moskovalainen sipulikupoli. Loppusiivous ja viimehetken paperien järjestely veivät yllättävästi aikaa, ja aamu alkaa pian sarastaa. Juna lähtee Mikkelin asemalta Kouvolaan aamulla seitsemältä, eli kolmen tunnin kuluttua. Sieltä matka jatkuu kohti kevään asuinsijaani, jossa vietän seuraavat viisi kuukautta.

Tässä on iso mies ihmeissään, kun mieleen hiipii pieni haikeus. Suomi ja Mikkeli jäävät nyt taakse, ja jälkimmäiseen tuskin palaan enää pysyvästi. Päämajakaupunki ja täällä asuvat huikeat ihmiset jättivät ikuisen jäljen sydämeeni, ja Spotifysta Loirin "Elon maininkeja" kuunnellessani melkein kuulen, kuinka elämän lehti kääntyy jälleen.

Olen käynyt melkein kolmessakymmenessä maassa. Koskaan eivät jännitys ja matkakuume ole kuitenkaan olleet niin kovia kuin lähtiessäni kaupunkiin, jonne itse Mannerheim valkean orhinsa selässä istuen suuntasi vakaan katseensa. Vaikka itänaapurimme on maantieteellisesti noin sentin päässä Suomesta, henkisesti se on minulle niin kaukana, että joudun mielessäni lentämään koko maapallon ympäri ennen saapumistani Äiti-Venäjän helmaan. Toivon tuon henkisen välimatkan kutistuvan reippaasti seuraavien kuukausien aikana!

Minuutit venyvät. Kalsarit löytyvät.

Olen odotellut kieli pitkällä passia ja viisumia saapuvaksi postilaatikkoon, turhaan. Tänään rimpautin matkatoimistoon ja tiedustelin tilannetta. Kuulemma torstaina saapuu. Ehdin sopia osoitteenmuutoksen astumisesta voimaan keskiviikkona, joten piti pyytää matkatoimiston pirteää neitokaista lähettämään paperit työpaikalle. Itseäni saan syyttää. Oliko pakko jättää homma viimeiselle minuutille?

Vietimme väistyvän oppilaskunnan hallituksen kanssa herkän hetken eilen illalla. Söimme Pruuvissa pihvit, jonka jälkeen muistelimme menneitä ja tähtäilimme tulevaan useamman tunnin ajan. Eron hetkellä paiskasimme herrojen kesken miehekkäästi kättä, ja tytöt rohkaistuivat halaamaan idän pikajunaa odottavaa miestä. Kellon olisi voinut vaikka hetkeksi pysäyttää.

Kävin tänään ortopedilla ja sain lähetteen rönt.. röntken.. röngg.. Johonkin kuvaukseen. Jonotusajat ovat kuulemma puolen vuoden mittaisia. Tuuletin korkealle ilmaan. Pikku viiden kuukauden vaihto-opiskelu Venäjällä ei siis sotke jonotustani pätkääkään. Kauan eläköön pitkät lääkärijonot!

Kämppäni ei tällä hetkellä näytä ihmisen asuinsijalta. Vein muuttokuorman pohjolaan viikonloppuna, ja elelen nyt makuupussin, rinkan, kitaran ja valtavan -70-lukulaisen jenkkimatkalaukun kanssa varsin autiossa kopissa. Ostin Teknisiltä kahdenkympin tietokonekaiuttimet otettavaksi mukaan reissuun. Kuuntelen niillä "Kalinkaa" Spotifysta ja yritän arvata sanoja.

Tulevan vuokranantajani mukaan Pietarin kouluissa on tällä hetkellä jäätävän kylmä, ja osa niistä onkin joutunut sulkemaan ovensa väliaikaisesti. Tein tilannetta varten inventaarion pitkistä kalsareistani, ja havaintoni oli, että voin odottaa reissua levollisin mielin. Harasoo.

HIV-testi takana, mieletön jännitys päällä

Kävin tänään Terveystalolla HIV-testissä viisumia varten. Iäkkäämpi hoitajatar otti varalta muutaman koeputkellisen verta, joka suihkusi suonesta vauhdilla kuin Tupolev hetki ennen nousua Moskovan kansainväliseltä lentokentältä. Tulokset saa tietää kuulemma noin viikon päästä, ja jännitys onkin nyt hurja. Ellei lapussa lue "negatiivinen", alan käyttää peflettiä Naisvuoren uimahallin saunassa. Vaikka mitäpä se silloin enää auttaisi..

Törmäsin tavaratalossa entiseen pomooni, joka kertoi minulle lappeenrantalaisesta putkiyrittäjä-kaveristaan. Mies kuulemma käy hoitamassa viikoittain bisneksiä itänaapurissa. Taksilla. Saatanpa hypätä joskus siivelle!

Matkakuumetta yli 38.

Google Earth on melko hieno juttu. Katselin tulevaa Pietarin-kotiani sen avulla ja kuvittelin itseni jollekin kuvan tuhansista parvekkeista pikkusikari suupielessä vaikken poltakaan. Postiauto toi viisumikutsun Venäjältä toissapäivänä, ja kyrillisiä kirjainjonoja ihmetellessäni sain vakavan muistutuksen sanakirjan tarpeellisuudesta. Paljoa en tajunnut.

Mikkelin kadut ovat puolillaan Venäläisiä turisteja, jotka ovat täällä viettämässä joulua. Paikalliset marketinpyörittäjät ovat varmasti mielissään siitä, että loput kyntteliköt ja joulukoristeet katoavat hyllyistä normaalihinnalla itänaapurin myöhäisemmän joulujuhlan vuoksi! Voin lausua tämän faktan sillä kokemuksella, jonka sain myydessäni tavaraa vuoden ajan paikallisessa tavaratalossa.

Kapeita ja lumisia päämajakaupungin katuja tallatessani olen katsellut vastaantulevia ja yrittänyt oppia tunnistamaan venäläisen. Muutamat piirteet vaikuttavat varsin yleisiltä: miehillä on usein lyhyet vedellä suoraan eteen kammatut hiukset, naisilla taas reippaasti kasvonaamiovärejä. Vanhemmat rouvat eivät säästele kultaa ja eläimen turkkia pukeutumisessaan. Jylhistä autoista päätellen idän kavereilla ei ole ruplista puutetta.

Mittasin matkakuumeeni testaamalla sykkeen kiihtymistä venäjänkielisen radiolähetyksen aikana. Tulos: 38,4 astetta ja nokka tukossa. Facebookin ja kavereiden avulla olen löytänyt puolenkymmentä suomikaveria tulevasta opiskelukaupungistani, joten rakas äidinkieli ei varmasti pääse täysin unohtumaan! Tuskin maltan odottaa sitä, että Sibelius tai Repin vie minut kiskoja pitkin halki Karjalan, toiseen maahan.