Google Earth on melko hieno juttu. Katselin tulevaa Pietarin-kotiani sen avulla ja kuvittelin itseni jollekin kuvan tuhansista parvekkeista pikkusikari suupielessä vaikken poltakaan. Postiauto toi viisumikutsun Venäjältä toissapäivänä, ja kyrillisiä kirjainjonoja ihmetellessäni sain vakavan muistutuksen sanakirjan tarpeellisuudesta. Paljoa en tajunnut.
Mikkelin kadut ovat puolillaan Venäläisiä turisteja, jotka ovat täällä viettämässä joulua. Paikalliset marketinpyörittäjät ovat varmasti mielissään siitä, että loput kyntteliköt ja joulukoristeet katoavat hyllyistä normaalihinnalla itänaapurin myöhäisemmän joulujuhlan vuoksi! Voin lausua tämän faktan sillä kokemuksella, jonka sain myydessäni tavaraa vuoden ajan paikallisessa tavaratalossa.
Kapeita ja lumisia päämajakaupungin katuja tallatessani olen katsellut vastaantulevia ja yrittänyt oppia tunnistamaan venäläisen. Muutamat piirteet vaikuttavat varsin yleisiltä: miehillä on usein lyhyet vedellä suoraan eteen kammatut hiukset, naisilla taas reippaasti kasvonaamiovärejä. Vanhemmat rouvat eivät säästele kultaa ja eläimen turkkia pukeutumisessaan. Jylhistä autoista päätellen idän kavereilla ei ole ruplista puutetta.
Mittasin matkakuumeeni testaamalla sykkeen kiihtymistä venäjänkielisen radiolähetyksen aikana. Tulos: 38,4 astetta ja nokka tukossa. Facebookin ja kavereiden avulla olen löytänyt puolenkymmentä suomikaveria tulevasta opiskelukaupungistani, joten rakas äidinkieli ei varmasti pääse täysin unohtumaan! Tuskin maltan odottaa sitä, että Sibelius tai Repin vie minut kiskoja pitkin halki Karjalan, toiseen maahan.
Tekstit
