3h lähtöön!

Makoilen makuupussin päällä melkein autiossa kämpässä, joka kiiltää kuin moskovalainen sipulikupoli. Loppusiivous ja viimehetken paperien järjestely veivät yllättävästi aikaa, ja aamu alkaa pian sarastaa. Juna lähtee Mikkelin asemalta Kouvolaan aamulla seitsemältä, eli kolmen tunnin kuluttua. Sieltä matka jatkuu kohti kevään asuinsijaani, jossa vietän seuraavat viisi kuukautta.

Tässä on iso mies ihmeissään, kun mieleen hiipii pieni haikeus. Suomi ja Mikkeli jäävät nyt taakse, ja jälkimmäiseen tuskin palaan enää pysyvästi. Päämajakaupunki ja täällä asuvat huikeat ihmiset jättivät ikuisen jäljen sydämeeni, ja Spotifysta Loirin "Elon maininkeja" kuunnellessani melkein kuulen, kuinka elämän lehti kääntyy jälleen.

Olen käynyt melkein kolmessakymmenessä maassa. Koskaan eivät jännitys ja matkakuume ole kuitenkaan olleet niin kovia kuin lähtiessäni kaupunkiin, jonne itse Mannerheim valkean orhinsa selässä istuen suuntasi vakaan katseensa. Vaikka itänaapurimme on maantieteellisesti noin sentin päässä Suomesta, henkisesti se on minulle niin kaukana, että joudun mielessäni lentämään koko maapallon ympäri ennen saapumistani Äiti-Venäjän helmaan. Toivon tuon henkisen välimatkan kutistuvan reippaasti seuraavien kuukausien aikana!