Henkka Pietarissa 2010

____________________________________________________________________________________



perjantai 19. helmikuuta 2010

Oli kirjeellä hintaa


Jos Mariinsky-teatterin ohjaaja olisi sattunut paikalle Korablestroyteley 34:n sisääntuloaulaan eilen iltapäivällä, olisin luultavasti saanut työtarjouksen. Näyttelin lampun räjähtämisen, sähköjen häviämisen ja sulaketaulun tuloksettoman rämppäämisen ovimikkona toimivalle mummolle käyttäen apuna pariakymmentä venäjänkielen sanaa. Ohi kiitänyt venäläisneito toimi lopuksi vielä hetken tulkkina, ja hänen kauttaan ovimummo sai kerrottua minulle, että saan todennäköisesti odottaa sähkömiestä seuraavaan päivään. Mummo soitti kuitenkin puhelun sähköfirmaan, ja korjausmies saapui kymmenessä minuutissa! Kerrostalon pääsulaketaululla käytyään hän pyöritteli vielä räjähtäneestä hehkusta jääneen kannan pois valaisimesta, ja irtaantui lopulta pyytämättä ruplaakaan. Kyllä tämä maa osaa yllättää.

Varsin onnellisena miehenä siitä läksin sitten kohti bussipysäkkiä tarkoituksenani suunnata koululle. Bussi oli juuri paahtanut pysäkin ohi, ja hetken auton vieressä juostuani kuski aukaisi oven ja sain hypätä vauhdista sisään. 20 ruplaa kuljettajalle ja matka jatkui! Tuli fiilis, että jos hommat ottavat luistaakseen, niin silloin ne luistavat kerralla kunnolla. Oli mukava katsella bussin ikkunasta erilaisia kyrillisin aakkosin kirjailtuja valotauluja ja yrittää tajuta joitakin sanoja. Bussi pysähtyi parinsadan metrin välein ja poimi kansaa kyytiin parinkymmenen asteen pakkasesta.

Koululla täyttelin hakemuksen kauppakorkeakoulun maisteriohjelmaan, hioin CV:tä ja kirjoitin "Strategy"-koulutusohjelmaan vaadittavan motivaatiokirjeen. Siihen sitten päädyin prosentein 50,07-49,93, vastassa Information and Service Management.

Hakuaika päättyy viikon päästä, jolloin kirjeen on oltava Helsingissä. Suurlahetystön sivuilta löysin tiedon, jonka mukaan postin kulku Venäjän ja Suomen välillä vie 2-8 viikkoa. Uskomatonta! Junia ja autoja kuitenkin menee rajan yli tuhansittain joka päivä. Olisiko tässä bisnessaumaa jollekin?

Päädyin lähettämään kirjeen saksalaisessa postissa, eli DHL:lla. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen sain laskea paperit ystävällisen rouvan eteen. Hän höyläsi KY-visalta elämäni kalleimman kirjeen hinnan, 2300 ruplaa, yli 50 euroa.

Perinteisen lauantaiohjelman mukaisesti huomenna on koulua. Pitää mennä paikalle nollat taulussa, sillä Suomen naisten mitalinmetsästys valvottaa.:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti