Maailman kansainvälisin posti

Ostin pienelle kummitytölleni syntymäpäivälahjaksi pari pehmolelua, jotka lähetin hänelle helmikuun lopulla. Venäjän posti, Potsta Rossii, onnistui saamaan ne perille Ouluun vaivaisella kuuden euron postimaksulla. Matkaa Pietarista kärppäkaupunkiin kertyy autolla noin 750 kilometriä. Onkin melko vaikuttavaa, että paketti viipyi matkalla 40 päivää!

Luin kyllä ennen paketin lähettämistä suurlähetystön sivuilta, että posti saattaa kulkea Pietarin ja suomen välillä jopa kahdeksan viikkoa. Päättelin tiedon olevan luultavasti vanhentunutta, tai ainakin liioteltua, sillä eihän äiti-Venäjän postilaitoskaan voisi olla niin tehoton. Jos joku paikallinen Sergei Tarzanov laittaisi paketin reppuun ja lähtisi viemään sitä Pohjois-Suomen pääkaupunkiin potkulaudalla, potkutellen ainoastaan kahdeksan tuntia päivittäin, kymmenen kilometrin tuntinopeudella, hän olisi kantamuksineen perillä kymmenessä päivässä. Jos alakerran ovimummo olisi ottanut helmikuussa jalkaansa Peltoset ja sivakoinut ojia myöten Ouluun, olisi hänkin ollut perillä ennen lumen sulamista. Jos puolen kilon paketti olisi toimitettu Suomen piilaaksoon pikkulintujen toimesta viemällä siitä 20 grammaa päivittäin oikeaan osoitteeseen, se olisi ollut perillä alle kuukaudessa. Nyt ei ollut.

Syitä postipaketin hitaaseen matkantekoon voi olla useita. Mahdollisesti paketti vietti muutamia päiviä Pietarissa ennen lähtöään. Ehkäpä postitätin lapsi leikki lähettämilläni pehmoleluilla, kunnes kyllästyi niihin. Tai mahdollisesti paketit eivät mene Suomeen lyhintä reittiä, vaan jonkun keskuspostin kautta, käyden mutkan vaikkapa Amsterdamissa. Mutta sekään ei riitä selittämään neljääkymmentä päivää. Totuus lieneekin se, että Venäjän posti lähetti pakettini väärään suuntaan, tahallaan tai vahingossa! Luulen löytäneeni vastauksen.

Paketti odotti ensin viikon verran kyytiä juna-asemalle, josta se vietiin kiskoja pitkin maailman suuriman maan itäisimpään kolkkaan, Vladivostokiin, Japaninmeren rannalle. Siellä paketti, pehmot kissa ja koira, säilöttiin terminaaliin, josta trukkikuski nosti sen tuhansien muiden pienten pakettien kanssa laivaan kolme päivää myöhemmin. Rahtialus pysähtyi Japanissa yhden päivän, josta se jatkoi matkaansa viidentoista päivän ajan saapuen lopulta helteiseen Panamaan. Reissussa pahoin kärsinyttä pakettia ei vietykään maailman kuuluisimman kanavan läpi, vaan nostettiin lentokoneeseen, joka laskeutui kahtatoista tuntia myöhemmin Amsterdamiin. Sieltä se vietiin Finnairilla Helsinkiin, josta edelleen alle vuorokaudessa Ouluun.

Kiitos Potsta Rossii, maailman kansainvälisin posti. Kiitos Siperian pikajuna, kiitos laivan miehistö, kiitos lentokapteenit ja kiitos kaikki ne postin kulkuun vaikuttaneet tahot, joita en erikseen maininnut. Kummityttöni sai lahjansa tänään. Myöhästyneet, mutta sitäkin lämpimämmät syntymäpäiväonnittelut, Olga!