Hymyilevä Darwin ruokajonossa

Miten on kehittynyt pietarilaisen bisneskoulun ruokajonon kärjessä asteleva venäläisopiskelija? Sain siihen ymmärrystä pari viikkoa sitten, kun menin kahden suomalaiskaverini kanssa yliopiston ruokalaan täyttämään vatsamme edullisella kouluruualla.

Poistuimme luennolta ensimmäisten joukossa ja laskeuduimme betoniportaita pitkin pari kerrosta karuun ja avaraan ruokalaan, joka vetää sisäänsä parisataa opiskelijaa. Olimme jonossa ensimmäisten joukossa; salaattihylly ja ruokailuvälineet siinsivät vain viiden metrin päässä. Siinä vaiheessa Charles Darwin kieri haudassaan ja nauroi partakarvat tutisten luonnonvalintateorian epäilijöille. Vaikka pidimme katseemme tiukasti edellämme jonottavien selässä, emme edenneet ensimmäisten kymmenen minuutin aikana metriäkään. Hymyilevät opiskelijat, nuoret miehet ja naiset, astelivat jonon kärkeen, soluttautuivat sinne ystäviensä tukemana ja jättivät kolme suomalaismiestä seisomaan voimattomina, suut ihmetyksestä ammollaan.

Eräs neito tuli kohdalleni, sanoi "Izvinite!", eli anteeksi, ja astui eteeni. Otin sisälläni jo muutamia kierroksia, sillä en ymmärtänyt näitä erikoisia pelisääntöjä. Nälkä kalvoi mieltäni, kun keskustelin kahden kohtalotoverini kanssa taktiikasta. Suomalaisen toimintatavan säilyttäminen, sääntöjen noudattaminen ja etuilun jättäminen voittivat demokraattisen äänestyksen hetkeksi. Sitten Darwin tuli korvani juureen ja kuiskasi: "Jos tahdot ruokaa, käytä kyynärpäätaktiikkaa. Luonnonvalinta ratkaisee sen, jäätkö eloon."

Olin kolmesta ensimmäinen, jonka kärsivällisyys loppui varttitunnin kohdalla. Oikaisin parin metrin matkan ihmisröykkiön keulalle, autoin vieressäni seisonutta nuorta venäläispoikaa hieman sivuun ja otin tarjottimen käteeni. Hetken päästä istuin jo pöydän ääressä, edessäni läjä rasvaista makaronia ja kotletti. Sisälläni ärjyi leijona. Sen vatsa oli täynnä syötyä moraalia.