Henkka Pietarissa 2010

____________________________________________________________________________________



lauantai 10. huhtikuuta 2010

Todennäköisyyslaskelmia


Kirjoitin naistenpäivänä blogissani kolmesta naisesta, joista ensimmäisen tapasin kysyessäni tietä ravintolaan. Nyt aiheeni koskettaa taas kauniimpaa sukupuolta, mutta tahdon painottaa, että syynä ei ole nainen, vaan uskomaton sattuma. Mieletön sattuma.

Kuinka todennäköistä on, että suomalaismies kysyy tuntemattomalta tytöltä tietä viisimiljoonaisen kaupungin keskustassa, ja kohtalon oikusta pyytää apua venäjänkielisen ohjelman ymmärtämiseen Beethoven-konsertissa kuukautta myöhemmin juuri samalta tytöltä? Kuinka todennäköistä on, että tyttö yhtäkkiä muistaa, että on tavannut tuon neuvoa kysyvän suomalaisen kuukautta aiemmin Pietarin pääkadulla? Kuinka todennäköistä on, että muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen suomalainen ja venäläinen vaihtavat puhelinnumeroita ja lähtevät konsertin jälkeen kahville, mukanaan fiksusti pukeutunut, trendikäs, huumeilla kätensä tärisemään saava mies? Ja kuinka todennäköistä on, että tuo mies, aikansa juttua heitettyään, joutuu poistumaan paikalta, jättäen suomalaisen miehen ja venäläisen tytön, tai naisen, kahdestaan kahvilaan perjantai-iltana?

Kuinka todennäköistä on, että cappuccinoa hiljaisen jazzin säestämänä sekoittelevat suomalainen ja venäläinen huomaavat, että heillä on iso liuta samoja harrastuksia, kokemuksia ja mielenkiinnon kohteita? Ja että venäläinen brunette kysyy suomalaiselta maantievärin edustajalta, että tunteeko hän suomesta yhtä Jukkaa, Rintalan Jukkaa? Kuinka todennäköistä on, että kyseinen Jukka tahtoo nimenomaan tuon James Cook-kahvilassa istuvan tytön kävelevän kameroiden ja muotikriitikoiden eteen maailman eri kolkissa, yllään Jukan suunnittelema asu? Tai että Chanel tahtoo samaa?

Kuinka todennäköistä on, että opintolainalla elävä suomalainen vaihto-opiskelija ajautuu kahville itselleen täysin tuntemattoman, kaupungin seurapiireissä sukeltavan venäläisen huippumallin kanssa, ja he sopivat tapaavansa seuraavalla viikolla kuoron laulaessa kirkossa Ave Mariaa? Ja että kulkuri ja joutsen ovat samalla viivalla, yhtä vahvoja, jolloin molemmat voivat olla rauhassa omana itsenään?

Ei liene kovin todennäköistä. Elämässä on kuitenkin se hieno puoli, että välillä todennäköisyyksiä vastaan mennään ryminällä. Joku saa salamaniskun päähänsä seitsemän kertaa. Toinen voittaa lotossa kahdesti pääpotin. Kolmannelle käy, kuten yllä.

Mukava olla se kolmas. Tämä on sellaista, mitä tulin Pietarista hakemaan: paikallista kieltä, kulttuuria ja kavereita, en isoa läjää opintopisteitä hyvillä arvosanoilla. Huomenna on henkilöstöjohtamisen koe. Päässäni soi Beethovenin viidennestä sinfoniasta "Allegro."

4 kommenttia:

  1. sori Henkka.. :D EN USKO!! :D Taisit eilisen päiväunen kirjotella julki..

    VastaaPoista
  2. En olis itekään aamulla uskonu.:) Ymmärrän epäilyksesi, varsinki ku oot tavannu meikät livenä.;D Mutta elämä on.

    VastaaPoista
  3. Unbeliavable, aivan uskomatonta kielillistä lahjakkuutta ja kaiken lisäksi sellaisia elämän kokemuksia ja sattumia jota ei suomen kamaralla tapahdu. Tai sitten tuo Henkan ääliömäinen kerronta taito saa kaiken tapahtuneen kuulostamaan unelta. Kuulostaa kiehtovalta kaupungilta se Pietari..

    VastaaPoista
  4. Kiitos palautteesta, Davidov! Fakta on, että jos kynä pysyy yhtään kädessä tai osaa tietokoneella kaksormijärjestelmän, niin täältä saa kerrottua vaikka mitä..:) Tykkään kaupungista kyllä. Lähen mustonelle oppaaksi sitte joskus.;)

    VastaaPoista