Merkkitapahtumien äärellä

Sain raavittua kasaan kohtuullisen ensimmäisen version kandidaattityöstä ja lähetettyä sen valvojalle kiirastorstaina, jonka jälkeen olikin mukava rauhoittua pääsiäisen viettoon.

Tästä tulee, tai on jo, erilainen pääsiäinen. Vanhat kaverit, perhe, rairuoho, junioreille piilotetut Kinderit, mämmi ja tuomiokirkossa kuunneltava Matteus-passio puuttuvat. Niiden synnyttämää aukkoa olen yrittänyt täyttää soittamalla Matteus-passion youtubesta ja käymällä hetken valtavassa Kazanskin kirkossa seuraamassa ortodoksista Jumalanpalvelusta ikoneineen, piilosta laulavine kuoroineen ja suitsukkeineen. Päivisin olen nauttinut Pietarin kirkkaasta kevätauringosta, ja iltaisin paikalliset, hämärästi valaistut kahvilat ja kuppilat ovat toivottaneet pieniä kaveriporukoita tervetulleeksi cappuccinolle tai muulle.

Tänään maksoin opiskelijalipusta euron ja kävin kuuntelemassa Bachin urkumusiikkia kahden tunnin verran Bolshoi Salissa, paikallisten filharmonikkojen kotiluolassa. Koraalit pakottivat sydämeni lyönnit varmaan lähelle neljääkymmentä.

Pääsiäinen ei juuri näy. Itse asiassa päivämäärästä tietämätön ei voisi arvata pääsiäistä täällä muusta, kuin suuresta tulppaanimäärästä, joka ihmisten käsien kautta vaihtaa omistajaa, siirtyen metroihin, kauppoihin, kahvilohin ja puistoihin.

Kaikki eivät ole vielä rauhoittuneet kristinuskon merkkitapahtumien äärellä. Pommiuhkaukset ovat saapuneet jo tähänkin kaupunkiin, sulkien muutaman aseman hetkeksi. Toissapäivänä todistin metrin päästä, kuinka kaksi bussilastillista mellakkapoliiseja tukahdutti opposition järjestämän mielenilmauksen, jonka aiheena oli kokoontumisen vapaus. Kämppäni yläpuolella asuu mies, joka yön äänistä päätellen joutuu turvautumaan väkivaltaan sanojen loppuessa.

Täytyy lyödä nyrkillä kattoon ja laittaa Matteus-passiota kovemmalle.

Hyvää pääsiäistä!