Elämä on luopumista

Otsikko rimmaa hienosti Siddharta Gautaman, eli Buddhan, legendaarisen totuuden kanssa. "Elämä on kärsimystä." Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.

Lapparini siirtyi tietokoneiden taivaaseen toissapaivana. Yritin korjata vempeletta tuntikausia, mutta onnistuin vain pahentamaan tilannetta. Yhteyteni ulkomaailmaan, tai siis kotimaahan,on talla hetkella koulun tietokoneen varassa. Rajan takana tietokoneen mahdollistamat yhteydet, Facebook, Skype, mese ja sahkoposti, ovat jyranneet itsellani reippaasti matkapuhelimen ohi. Nyt on alaston olo.

Olen harmissani siita, etten voi enaa sujuvasti kayttaa kahta minulle rakkainta kirjainta, joita venalaiset eivat ole tehokkuussyista painaneet kyrilliseen nappaimistoonsa. (Pakkoruotsin kayneena jatan sen kolmannen kirjaimen mainitsematta. Kysykaa ookkelta.)Pahoittelen, etten jaksanut kopioida ja liittaa ae:ta ja oe:ta juuri otsikkoa pidemmalle.

Omasta tietokoneesta luopumisella on myos hyvia seurauksia: koulun koneella kandityon kirjoittaminen sujuu huomattavasti jouhevammin. Ylimaaraisia virikkeita on vahemman.

Kavin tanaan leikkauksessa, jossa minulta poistettiin varsin ruma, paahani kasvanut systeemi. Nainen pesi hiukseni, hieroi paatani, kuivasi, leikkasi, trimmasi, pesi jalleen, hieroi ja tuunasi. Koko tunnin parturioperaatio, ensimmainen kohdallani moneen vuoteen, maksoi vain 12 euroa. Naytan nyt ehka hieman venalaiselta uuden hiustyylini kanssa, mista lienee vain hyotya tassa nationalistien taytamassa federaatiossa.

Lukion uskonnontunnilta muistan, etta Siddharta viimeisteli aikoinaan neljan totuuden sarjansa sanoihin "Karsimys lakkaa, kun elamanjano sammuu. Elamanjano sammuu kulkemalla pyhaa, kahdeksanosaista tieta." Siita tiesta en enempaa tiedakaan, mutta huomenna hyppaan mashrutkaan, paikalliseen tilataksiin, ja suuntaan 7-tieta Helsinkiin. Taytyy hankkia uusi kone.