Harhautus

Tällaisen blogin kautta on suuri kiusaus yrittää antaa itsestä ja maasta oikein dynaaminen, mahtava ja onnellinen kuva lukijoille. Ajattelin siis inhimillistää tuota kuvaa kertaheitolla ja kertoa salaisuuden. Töhöilin tällä viikolla oikein kunnolla! Armeijakielellä: tein morttivirheen. Venäjälle saavuttaessa ulkomaalaisen on rekisteröidyttävä viranomaisille kolmen päivän sisällä. Saavuin Helsingistä Pietariin myöhään maanantai-iltana, kristallinkirkkaana tarkoituksenani rekisteröityä heti tiistaina. Nuoruusajan dementia iski kuitenkin päälle, ja unohdin koko homman. Kävin Päkkilän Juhon kanssa kuuntelemassa Mozartin Requiemin torstaina, jonka jälkeen heitimme legendaa aamuun saakka. Aamulla sitten muistin rekisteröitymisen, auttamattomasti myöhässä. Kyllä harmitti.

Opintotoimiston Natasha kertoi, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voisin soittaa itse viranomaisille ja kertoa tilanteen. Tällöin joutuisin poliisitutkintaan, antaisin sormenjälkeni ja maksaisin 5000 ruplaa sakkoa. Tilanne olisi kuulemma vakava ja voisi aiheuttaa myös läjän muita vaikeuksia. Toinen vaihtoehtoni olisi käydä pikapuoliin uudestaan Suomessa ja muistaa rekisteröidä saamani uusi mahantulokortti ajoissa.

Tietenkin tartuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Maksoin Pietari-Lappeenranta-Pietari -bussilipusta 40 euroa, vietin 15 tuntia lauantaipäivästä sinisessä Mersun Sprinterissä ja kolme tuntia Lappeenrannan keskustassa. Söin kuuden euron pitsan, luin päivän lehdet, ostin Dressmannista sukat lätäköissä kastuneiden tilalle ja hain naapuriliikkeen alennusrekistä särmän nahkatakin, verovapaana tietenkin.

Paluumatkalla Venäjän rajalla katselin rajavirkailijattaren touhuja hengitystäni pidättäen. Hän tutki passini, viisumini ja maahantulokorttini huolellisesti. Välilä nainen oli jo laittaa papereihin leiman, mutta laskikin leimasimen, ja tutki tilannetta uudelleen, tietokonettaan keskittyneesti nakutellen. Sydämeni syke alkoi matkia kyrillisen näppäimistön nopeaa ja rytmitöntä ropinaa.

Viimein sain paperini. "Pasalusta!", eli kiitos vaan. Käyn rekisteröimässä paperini huomenna. Kännykkä muistuttaa.

(Tarina on fiktiivinen, jotta liittovaltion turvallisuuspalvelu, miliisi ja muut tahot välttyvät aiheettomilta epäilyksiltä ja jatkotoimenpiteiltä.)